Seinäkukkanen

Yleisesti ottaen kaikki negatiivinen elämässäni johtuu mielestäni painostani. Jos joku katsoo ilkeästi, on se koska ajattelee minusta pahaa kilojeni vuoksi. Jos joku on töykeä, pitää hän itseään arvokkaampana, koska olen häntä painavampi. Yleensä suhtaudun ihmisiin tämän vuoksi erittäin varauksellisesti, ja ensimmäinen ajatukseni jokaisesta on, että nyt minua mittaillaan, analysoidaan, arvostellaan.

Siksi kun olen isommissa seurueissa, otan hiljaisen hissukan roolin. Pelkään tulla esille, tulla arvostelluksi. Oletan, että jokainen jo valmiiksi, etenkin miespuoliset, pitävät minua seinäkukkasena, koska omistan juuri nuo 15 kg ylimääräistä. Se on surullista, ja siksi sosiaaliset tilanteet inhottavat minua.

Ja ikävä kyllä, minusta juuri miehet ovat pahimpia perse- ja tissi-arvostelijoita. Ja tässä timmiys/lihasmaailmassa minä en sillä saralla pärjää. Olen toki pehmeä ja kurvikas, mutta joillekin olen vain läski. Siksi pelkään katseita ja puheita ja liikkuminen usein julkisilla paikoilla on erittäin, erittäin vaikeata. Jos pystyisin jotenkin kuulemaan ne positiiviset ajatukset, joita EHKÄ jollain saattaisi olla, olisin onneni kukkuloilla. Negatiivisethan ne ensiksi huudellaan. Ja ne ovat jääneet mieleeni.

Sinänsä huvittavinta on, kun menen vaatekauppaan ja joskus siellä osuu kohdalleni pari teinipissistä, jotka katsovat päästä varpaisiin ivallisesti. Tyttöparat kun eivät tajua, että maailma ei tule heilläkään olemaan aina se teinimaailma, missä he ovat kaiken huipulla. OIKEA maailma on sitten ihan eri juttu, jossa pitää pärjätä muutenkin, kuin vain olemalla koulun upein muija.

No, minun maailmassani huutaa pieni pehmeä nainen, joka tietää olevansa kaunis, mutta muut ovat talloneet hänet rumaksi.