Ylimielisyys

Oletteko koskaan törmänneet ylimieliseen kundiin, joka ulkonäkösi perusteella kohtelee sinua kuin paskaa? Ja olettaa, että jos puhut hänelle, niin yrität vain iskeä?..

Minulle kävi näin juuri tänään. Olin töissä kävelemässä käytävällä, kun eräs työmies tuli vierelleni ja availi jotain ovea. Sitten hän kysyi jotain ovesta. Minä vastasin, että "En tiedä". "No en mä sulta kysyny", tuli tuhahdus. Ja minulta tuli itku sen jälkeen, kun istuin ruokatunnilla. Tuossa kun kiteytyi elämäni tarina, miesten kohtelusta minua kohtaan. Siksi itku tulee herkästi tuollaisten tilanteiden jälkeen.

Minä vain kohteliaisuuttani vastasin hänelle, koska luulin hänen kysyneen minulta. Muut työhmiehet olivat sen verran kaukana meistä. Kyseinen kundi teki tyypillisen "olet ilmaa" näytännön -ei katso silmiin, välttäen ivallisesti minua ja katsettani, kertoen arvoni. Mutta miksi yrittäisin edes jotain!? Jos oikeasti hän pitää minua niin arvottomana rumana läskinä, niin eikö silloin pitäisi olettaakin, että en puhuisi hänelle kuin neutraalissa mielessä..!!??

Sinänsä ironista oli, että kaksi muuta työmiestä, joihin törmäsin, tuijottivat minua hymyillen, silmiään irroittamatta. Heidät mieluusti olisinkin kelpuuttanut itselleni. Mutta kyllä tuo yksi tapaus pilasi taas kaiken ja veti minut lokaan, josta on vaikea päästä pois. Minun on tuollaisten tapahtumien takia niin vaikea luottaa miehiin ja heidän mielipiteisiinsä.

Tekisi mieli viillellä, mutta olen ollut jo kolme vuotta tekemättä sitä, enkä halua ratketa. Mutta miksi minut käsitetään noin väärin? Miksi tuollainen ääliö (joka ei edes ollut mitenkään adonis) kokee oikeudekseen kohdella minua noin? Tässä siis todellakin kiteytyy se, mitä edellisessä postauksessani kerroin ylikiloista ja siihen liittyvästä kohtelusta. En jaksa.

Seinäkukkanen

Yleisesti ottaen kaikki negatiivinen elämässäni johtuu mielestäni painostani. Jos joku katsoo ilkeästi, on se koska ajattelee minusta pahaa kilojeni vuoksi. Jos joku on töykeä, pitää hän itseään arvokkaampana, koska olen häntä painavampi. Yleensä suhtaudun ihmisiin tämän vuoksi erittäin varauksellisesti, ja ensimmäinen ajatukseni jokaisesta on, että nyt minua mittaillaan, analysoidaan, arvostellaan.

Siksi kun olen isommissa seurueissa, otan hiljaisen hissukan roolin. Pelkään tulla esille, tulla arvostelluksi. Oletan, että jokainen jo valmiiksi, etenkin miespuoliset, pitävät minua seinäkukkasena, koska omistan juuri nuo 15 kg ylimääräistä. Se on surullista, ja siksi sosiaaliset tilanteet inhottavat minua.

Ja ikävä kyllä, minusta juuri miehet ovat pahimpia perse- ja tissi-arvostelijoita. Ja tässä timmiys/lihasmaailmassa minä en sillä saralla pärjää. Olen toki pehmeä ja kurvikas, mutta joillekin olen vain läski. Siksi pelkään katseita ja puheita ja liikkuminen usein julkisilla paikoilla on erittäin, erittäin vaikeata. Jos pystyisin jotenkin kuulemaan ne positiiviset ajatukset, joita EHKÄ jollain saattaisi olla, olisin onneni kukkuloilla. Negatiivisethan ne ensiksi huudellaan. Ja ne ovat jääneet mieleeni.

Sinänsä huvittavinta on, kun menen vaatekauppaan ja joskus siellä osuu kohdalleni pari teinipissistä, jotka katsovat päästä varpaisiin ivallisesti. Tyttöparat kun eivät tajua, että maailma ei tule heilläkään olemaan aina se teinimaailma, missä he ovat kaiken huipulla. OIKEA maailma on sitten ihan eri juttu, jossa pitää pärjätä muutenkin, kuin vain olemalla koulun upein muija.

No, minun maailmassani huutaa pieni pehmeä nainen, joka tietää olevansa kaunis, mutta muut ovat talloneet hänet rumaksi.